Timo rantautui maihin. Todella
kaunis trooppinen saari, palmuja, banaaneja ja porkkanoita kasvoi
puut vääränään. Siellä täällä joku puu oli katkennut
hedelmien painosta. Hän tuijotti puita ihallen ja käveli hitaasti
niitä kohden. Jalkaan sattui hirvittävästi. Kääntyessään
katsomaan mikä oli syynä hän näki suuren, terävän
kotilonkuoren. Ranta oli niitä täynnä. Vieri vieressä tyhjiä
kuoria. Kuori oli mennyt saappaan pohjasta läpi.
Hoidettuaan jalkansa hän
lähti seuraamaan polkua joka vei syvemmälle porkkanapuiden
siimekseen. Ei aikaakaan kun vastaan tuli pieni kylä. Noin sata
hienoa majaa, jokainen kooltaan noin sata neliömetriä. Majat olivat
tyhjiä. Ihmisiä ei näkynyt missään. Timo huuteli mutta vain
kaiku vastasi. Hän meni yhteen majaan ja yllättyi. Täysin
kalustettu, viileä ja mukava. Timolle tuli mieleen tarina kolmesta
karhusta mutta puurolautasia ei näkynyt joten kyseessä ei ollut
sadun karhujen maja. Kokeiltuaan vuoteita hän ihastui. Parempia kuin
Ikean kehutut joustinpatjat.
Aution kylän tutkiminen vei
päivän. Yönsä Timo vietti kylän keskellä olevassa talossa joka
ei poikennut muista muuten kuin sijaintinsa puolesta. Tällainen
tasapäisyys pisti miehen miettimään, olikohan kylän rakentanut
kulttuuri kommunistinen kun kaikki majat samanlaisia. Syötyään
mahansa täyteen hedelmiä hän lähti jatkamaan saaren tutkimista.
Polkua myöten syvemmälle metsään. Vastaan tuli toinen samanlainen
kylä, ei sielläkään ketään. Samanlaisia majoja.
Matka jatkui syvemmälle ja
viimein tuli vastaan ihmisiä. Joukko aliravittuja lapsia. Lapset
eivät pelästyneet vierasta vaan tulivat rohkeasti puhumaan. Timo
kysyi missä aikuiset ovat. Lapset tuijottivat hiukan hölmistyneinä
ja puhuivat keskenään. Timo yllättyi. Kieli ei ollutkaan suomea
vaan englantia. Kuinka neekereiden lapset osaavat englantia mutta
eivät puhu suomea. Nopeasti hän kuitenkin vaihtoi kieltä ja kysyi
uudestaan. Nyt lapset ymmärsivät ja lupasivat ohjata Timon
vanhempien luokse. Timo seurasi.
Mentiin parisen kilometriä ja
vastaan tuli suuri joukko ihmisiä. Nälän heikentämät aikuiset
makasivat ringissä. Osa söi ruohoa, osa pureksi kynsiään. Ne
joilla niitä vielä oli. Suurin osa oli kynnettömiä ja
sormettomia. Joukon keskellä oli paistovartaassa luurangon laiha
mies. Puoliksi syöty. Timo veti äkkiä johtopäätöksen,
kannibaaleja. Ensivaikutelma vahvistui kun hän näki yhden miehen
järsivän ihmisen sääriluuta.
Sääriluun järsijä nousi ja
tuli Timon luokse.
Timo. Terve.
- Terve, mitäs mies?
- Ei kummaa, purjehdin
saarenne ohitse ja näytti niin kauniilta että päätin tulla
katsomaan. Todellinen paratiisi kaukaa katsoen.
- Joo, hyvin meillä menee.
Mukava vieraita saada. Tulee vaihtelua ruokava ööö siis uutisia
kuulee. Onko vieraalla nälkä? Kysyi mies ja tarjosi samalla
järsittyä luuta.
- Ei, söin tukevasti aamulla.
Kiitos vaan tarjouksesta.
Muut ihmiset eivät Timoon
kiinnittäneet huomiota ja luuta järsiväkin asettui aloilleen. Timo
kierteli joukossa ja katseli nälän heikentämiä ihmisiä. Muutama
nälkään kuollut siellä täällä. Kärpäset parveilivat
kuolleiden ympärillä. Timo ihmetteli näkyä ja palasi kyselemään
jalan järsijältä.
Timo. Mikä nuo ihmiset
on tappanut?
Nälkään on kuolleet.
Kukaan ei jaksa haudata ja kaikki eivät tykkää syödä
ihmislihaa. Osa väkisin jää kärpästen ruuaksi.
Miksi ette syö hedelmiä,
puuthan on niitä vääränään.
Puut kuuluvat Adamille ja
meillä ei ole kotiloita, emme voi ostaa.
Siis mitä? Voisitko
selittää.
Sinä et ymmärrä
modernia taloustiedettä?
En. Sanakin on outo.
Taloutemme pohjautuu
moderniin järjestelmään. Adam myy meille hedelmien keruuoikeuksia
ja me syömme. Nyt laman aikana vaan kotilot on loppu koska olemme
työttömiä. Syömme siis toisiamme tai kuolemme nälkään.
Mitäs töitä te teitte
ennen lamaa?
Rakensimme majoja.
Todella hienoja mutta
tyhjiä. Miksi?
Majat kuuluvat Billille,
kellään ei ole kotiloita joten kukaan ei voi vuokrata niitä.
Eli olette asunnottomia
ja kuolette nälkään koska teillä ei ole kotiloita.
Aivan, noin toimii
moderni talous.
Vaikuttaa oudolta.
Millaisia ne kotilot ovat joita teiltä uupuu?
Jos tulit rannan kautta,
näit varmaan niitä.
Siis niitä kotilonkuoria
joita on ranta täynnä?
Aivan, käytämme niitä
maksuvälineinä. Kotilon tehtävät ovat. Toimia vaihdon välineenä
ja säilyttää arvo.
Siis teiltä uupuu aivan
tavallisia kotilonkuoria ja siksi kuolette nälkään?
Näin asia on jos
pelkistää haluat.
Miksi ette kerää niitä
rannalta? Kuuluvatko nekin Bilille?
Ei, rannan kotilot eivät
kuulu kenellekään. Bilillä ja Adamilla on kummallakin omat
kotilonsa varastoituna suuriin kasoihin. Rannan kotiloita ei voi
ottaa maksuvälineiksi koska se aiheuttaisi inflaation.
Mikä se sellainen iflato
on?
Inflaatio. Kotilon arvon
laskeminen. Mikäli kotiloiden määrä kasvaa, niiden ostovoima
alenee. Mitä harvinaisempi kotilo on, sitä arvokkaampi. Modernissa
järjestelmäsää arvoa on vain sellaisella tavaralla josta on
pula.
Timo tuijottaa kaukaisuuteen.
Kysyy viimein.
Eli mikään ei estä
teitä keräämästä rannan kotiloita, maksamasta niillä Adamille
ja syömästä mahaanne täyteen?
Inflaatio. Emme halua
tuhota kotilon ostovoimaa. Köyhät köyhtyvät jos kotilon
ostovoima laskee.
Onko sellainen siis köyhä
jolla on paljon kotiloita?
Ei vaan rikas. Bill ja
Adam ovat rikkaita, niillä on paljon kotiloita. Ne voivat asua
majoissa, syödä hedelmiä ja naida. Rikkaat saa naidakin, meille
muille se on syntiä.
Miksi se on syntiä?
Se kuulema tuntuu hyvältä
ja kaikki mikä tuntuu hyvältä on syntiä. Lisäksi seksi kuulema
heikentää työhaluja. Köyhiä motivoidaan töihin nälällä ja
kurjuudella.
Eikö köyhät siis halua
tehdä töitä?
Kyllä ne ennen lamaa
tekivät mutta nyt kun kukaan ei maksa, ei kukaan tee töitä.
Nälkäisenä ei oikein jaksakaan.
Johtuuko lama siis
köyhien laiskuudesta?
Kyllä se näin on. Bill
ja Adam ovat puhuneet että tarvittaisiin maahanmuuttajia asumaan
tyhjiin majoihin, rakentamaan lisää majoja ja syömään hedelmiä.
Sinä saatat olla ratkaisu taloutemme ongelmiin.
Timo päättää jatkaa
matkaansa, taloustiede ei ilmeisesti ole hänen vahvinta alaansa
koska ei ymmärtänyt koko jutusta mitään. Matka jatkuu polkua
myöten ja vastaan tulee suuri asuttu maja. Lauma hyvin syöneitä
lapsia, kolme lihavaa nuorta naista ja yksi lihava mies. Timo huikka.
Terve. Timo olen minä.
Terve vaan, minä olen
Bill. Tässä kolme sivuvaimoani ja heidän lapsensa. Mitäs mies.
Purjehtimassa olin,
arvelin poiketa saaressa.
Tule istumaan. Juodaan
vettä ja turistaan.
Timo noudattaa kehotusta,
istahtaa tuolille ja juo lasillisen vettä. Bill omasta kookoksen
kuorestaan hörppää samalla kun venyttää itseään parempaan
asentoon. Timo arvelee selvittää mitä se taloustiede on ja alkaa
varovasti kysellä.
Sinulla on paljon majoja?
Joo onhan noita kertynyt.
Nyt eivät vaan tuota, lama. Ei saa vuokralaisia mistään,
maahanmuutto voisi auttaa asiaan.
Kuinka sinä hankit
majat? Teitkö itse?
Enhän nyt sentään,
palkkasin työläisiä tekemään. Puut ja kattotarpeet ostin
Adamilta.
Millä kotiloitit
toiminnan?
Herra Banks lainasi
minulle kotilot taloihin, makselin sitten hiljakseen takaisin
vuokratuloilla.
Miksi lopetit
rakentamisen?
No kun tuli tuo lama,
kukaan ei kykene vuokraamaan majoja. Itsekin olen konkurssin
partaalla, ensiviikolla menee firma nurin koska en pysty maksamaan
Banksille seuraavaa lainaerää.
Oho. Tuolla metsässä
sanoivat sinua rikkaaksi.
Erehtyivät, olen
yrittäjä. Me elämme vain jos kuluttajat suostuvat käyttämään
tuotteitamme.
Sinulla on siis edessä
nälkäkuolema kuten muillakin?
Näinhän se on. No,
minkä teet, talouden rautaiset lait. Saan rangaistuksen
synneistäni.
Vesi on juotu, Timo jatkaa
matkaa. Toinen vauras talo ja siellä samanlainen lihava perhe.
Terve. Timo, purjehtija
joka poikkesi saareen.
Terve. Adam,
maatalousyrittäjä. Istu pöytään, juodaan vettä.
Timo istuu pöydän ääreen
ja alkaa keskustelu.
Sinulla on noita
hedelmäpuita?
Joo. Eivät vaan laman
aikaan tuota mitään. Kukaan ei suostu maksamaan hedelmien keruu
oikeuksista.
Joo, tuosta lamasta olen
kuullut. Kuinka sai hedelmäpuut haltuusi?
Ostin. Lainasin Banksilta
kotilot ja ostin kaikki hedelmäpuut. Aikoinaan oli hyvä bisnes,
kotiloita tuli tekemättä mitään.
Keneltä ostit?
Georgelta.
Kuinka George sai puut?
Jumala oli lahjoittanut
tulivuorella. Itse kertoi.
Niin George kertoi että
Jumala hänelle maat ja puut lahjoitti?
Joo. Rehti mies kun
suostui myymään.
Kuinka sinulle nyt käy?
Meinaan tuota lamaa jos on.
Velat erääntyy,
ensiviikolla on mökiltä lähtö ja nälkäkuolema sen jälkeen.
Jumala syntistä rankaisee.
Timo kulauttaa veden lopun ja
jatkaa matkaa. Vastaan tulee taas maja. Pieni, huonokuntoinen,
pihassa valtava kotilovuori. Laiha ja kurjan näköinen mies seisoo
pihassa vuorta ihaillen.
Timo. Terve. On siinä
kotilo poikineen.
Terve. Joo. Ei mene
kotilot kaupaksi, kukaan ei kykene lainaamaan. Lama.
Sinä lienet Banks?
Meinaan kun on noita kotiloita kertynyt?
Niin. Aikoinaan lainasin
ihmisille kotiloita korkoa vastaan, elin mukavasti. Nyt kukaan ei
maksa velkojaan joten toiminta on kuralla.
Sinulla on kaikki
kierrossa olevat kotilot?
Joo. Sain kohtuu tuoton
aikoinaan.
Kuka tuon kotilohomman
keksi?
Minun ideahan se oli. En
viitsinyt itse kerätä hedelmiä joten maksoin kotiloilla.
Mistä sait kotilot?
Maksoin eräälle
miehelle siitä että hän keräsi minulle kotiloita rannalta.
Millä maksoit?
No tietysti kotiloilla.
Aina kun mies toi minulle tuhat kotiloa, annoin palkaksi yhden. En
antanut palkkojen karata käsistä ja säilytin siten kotilon arvon.
Eli sait idean käyttää
kotiloita maksuvälineenä, maksoit kotilonkerääjälle palkan
kotiloina, lainasit loput muille korkoa vastaan?
Joo. Aika pitkään se
toimi. Sitten tuli tämä lama.
Mikä sen laman aiheutti?
Markkinat romahtivat.
Eräs suuri rakennuttaja puolitti työntekijöiden palkat ja
ostovoima romahti. Ensin se vaikutti asuntomarkkinoihin ja puolitti
vuokratulot. Koska velkaa oli enemmän kuin tuloja, asuntomarkkinat
romahtivat. Rakentajat joutuivat työttömiksi eivätkä enää
kyenneet ostamaan hedelmän keräys oikeuksia. Nyt taitaa mennä
sitten elintarvikesektorikin nurin. Luottotappioita tulee rajusti.
Onhan sinulla kotiloita,
ei kai haittaa vaikka hiukan hidastuu vaurastuminen?
No et ehkä tajua hommaa.
Kotilot on arvottomia ellei kukaan niitä halua. Tässä ei ole
kyseessä mikään rikastumisen hidastuminen vaan tuho. Edistynyt
kotilojärjestelmä on vaarassa tuhoutua ellei saada maahanmuuttajia
jotka piristävät taloutta. Olisiko sinulla halua lainata muutama
kotilo?
Ai se pelastaisi
talouden?
Joo. Aktiiviväestöä
tarvitaan.
Voinhan minä jokusen
ottaa. Miten olisi miljoona kotiloa?
Selvä. Minulla ei ole
kun puolet tässä kasassa, saat tuhat kotiloa jos käyt keräämässä
rannalta puuttuvat puoli miljoonaa ja tuot minulle.
Täh? Siis joo. Kyllähän
työ kelpaa. Millaiset on muuten lainan ehdot?
Maksuaikaa vuosi, korko
20%.
Minun täytyy siis kerätä
rannalta ensin sinulle puoli miljoonaa kotiloa, sen jälkeen
korkoihin vielä 200 000?
Et sinä niitä rannalta
saa kerätä, vain minä saan käyttää tuore kotiloita. Muuten
inflaatio syö.
Ai jaa. Elikkä sinulla
on yksinoikeus kotiloiden keräämiseen?
Joo. Minä sen ensin
keksinkin. Jos kuka vaan saisi kerätä kotiloita, niiden arvo
romahtaa. Talouden vakaus edellyttää vastuullista kotilotoimintaa.
Pitänee harkita tuota
lainahommaa. Kiertelen vielä saarella ennen kuin teen päätöksen.
Timo jatkoi matkaansa. Huomasi
tulleensa samalle rannalle josta oli maihin noussut. Purjevene näkyi.
Pysähtyi ihailemaan maisemia ja siten pelasti henkensä. Rannalla
oli nimittäin jalkaa jyrsinyt mies muutaman muun kanssa. Tekivät
verkkoansaa ja puhe kuului.
Timo piiloutui pensaikkoon ja
odotti kunnes miehet saivat ansansa valmiiksi ja poistuivat. Sen
jälkeen hän ui veneelle ja matka jatkui.
