Timo neekereiden maassa

Timo rantautui maihin. Todella kaunis trooppinen saari, palmuja, banaaneja ja porkkanoita kasvoi puut vääränään. Siellä täällä joku puu oli katkennut hedelmien painosta. Hän tuijotti puita ihallen ja käveli hitaasti niitä kohden. Jalkaan sattui hirvittävästi. Kääntyessään katsomaan mikä oli syynä hän näki suuren, terävän kotilonkuoren. Ranta oli niitä täynnä. Vieri vieressä tyhjiä kuoria. Kuori oli mennyt saappaan pohjasta läpi.

Hoidettuaan jalkansa hän lähti seuraamaan polkua joka vei syvemmälle porkkanapuiden siimekseen. Ei aikaakaan kun vastaan tuli pieni kylä. Noin sata hienoa majaa, jokainen kooltaan noin sata neliömetriä. Majat olivat tyhjiä. Ihmisiä ei näkynyt missään. Timo huuteli mutta vain kaiku vastasi. Hän meni yhteen majaan ja yllättyi. Täysin kalustettu, viileä ja mukava. Timolle tuli mieleen tarina kolmesta karhusta mutta puurolautasia ei näkynyt joten kyseessä ei ollut sadun karhujen maja. Kokeiltuaan vuoteita hän ihastui. Parempia kuin Ikean kehutut joustinpatjat.

Aution kylän tutkiminen vei päivän. Yönsä Timo vietti kylän keskellä olevassa talossa joka ei poikennut muista muuten kuin sijaintinsa puolesta. Tällainen tasapäisyys pisti miehen miettimään, olikohan kylän rakentanut kulttuuri kommunistinen kun kaikki majat samanlaisia. Syötyään mahansa täyteen hedelmiä hän lähti jatkamaan saaren tutkimista. Polkua myöten syvemmälle metsään. Vastaan tuli toinen samanlainen kylä, ei sielläkään ketään. Samanlaisia majoja.

Matka jatkui syvemmälle ja viimein tuli vastaan ihmisiä. Joukko aliravittuja lapsia. Lapset eivät pelästyneet vierasta vaan tulivat rohkeasti puhumaan. Timo kysyi missä aikuiset ovat. Lapset tuijottivat hiukan hölmistyneinä ja puhuivat keskenään. Timo yllättyi. Kieli ei ollutkaan suomea vaan englantia. Kuinka neekereiden lapset osaavat englantia mutta eivät puhu suomea. Nopeasti hän kuitenkin vaihtoi kieltä ja kysyi uudestaan. Nyt lapset ymmärsivät ja lupasivat ohjata Timon vanhempien luokse. Timo seurasi.

Mentiin parisen kilometriä ja vastaan tuli suuri joukko ihmisiä. Nälän heikentämät aikuiset makasivat ringissä. Osa söi ruohoa, osa pureksi kynsiään. Ne joilla niitä vielä oli. Suurin osa oli kynnettömiä ja sormettomia. Joukon keskellä oli paistovartaassa luurangon laiha mies. Puoliksi syöty. Timo veti äkkiä johtopäätöksen, kannibaaleja. Ensivaikutelma vahvistui kun hän näki yhden miehen järsivän ihmisen sääriluuta.

Sääriluun järsijä nousi ja tuli Timon luokse.

Timo. Terve.

- Terve, mitäs mies?

- Ei kummaa, purjehdin saarenne ohitse ja näytti niin kauniilta että päätin tulla katsomaan. Todellinen paratiisi kaukaa katsoen.

- Joo, hyvin meillä menee. Mukava vieraita saada. Tulee vaihtelua ruokava ööö siis uutisia kuulee. Onko vieraalla nälkä? Kysyi mies ja tarjosi samalla järsittyä luuta.

- Ei, söin tukevasti aamulla. Kiitos vaan tarjouksesta.

Muut ihmiset eivät Timoon kiinnittäneet huomiota ja luuta järsiväkin asettui aloilleen. Timo kierteli joukossa ja katseli nälän heikentämiä ihmisiä. Muutama nälkään kuollut siellä täällä. Kärpäset parveilivat kuolleiden ympärillä. Timo ihmetteli näkyä ja palasi kyselemään jalan järsijältä.

• Timo. Mikä nuo ihmiset on tappanut?
• Nälkään on kuolleet. Kukaan ei jaksa haudata ja kaikki eivät tykkää syödä ihmislihaa. Osa väkisin jää kärpästen ruuaksi.
• Miksi ette syö hedelmiä, puuthan on niitä vääränään.
• Puut kuuluvat Adamille ja meillä ei ole kotiloita, emme voi ostaa.
• Siis mitä? Voisitko selittää.
• Sinä et ymmärrä modernia taloustiedettä?
• En. Sanakin on outo.
• Taloutemme pohjautuu moderniin järjestelmään. Adam myy meille hedelmien keruuoikeuksia ja me syömme. Nyt laman aikana vaan kotilot on loppu koska olemme työttömiä. Syömme siis toisiamme tai kuolemme nälkään.
• Mitäs töitä te teitte ennen lamaa?
• Rakensimme majoja.
• Todella hienoja mutta tyhjiä. Miksi?
• Majat kuuluvat Billille, kellään ei ole kotiloita joten kukaan ei voi vuokrata niitä.
• Eli olette asunnottomia ja kuolette nälkään koska teillä ei ole kotiloita.
• Aivan, noin toimii moderni talous.
• Vaikuttaa oudolta. Millaisia ne kotilot ovat joita teiltä uupuu?
• Jos tulit rannan kautta, näit varmaan niitä.
• Siis niitä kotilonkuoria joita on ranta täynnä?
• Aivan, käytämme niitä maksuvälineinä. Kotilon tehtävät ovat. Toimia vaihdon välineenä ja säilyttää arvo.
• Siis teiltä uupuu aivan tavallisia kotilonkuoria ja siksi kuolette nälkään?
• Näin asia on jos pelkistää haluat.
• Miksi ette kerää niitä rannalta? Kuuluvatko nekin Bilille?
• Ei, rannan kotilot eivät kuulu kenellekään. Bilillä ja Adamilla on kummallakin omat kotilonsa varastoituna suuriin kasoihin. Rannan kotiloita ei voi ottaa maksuvälineiksi koska se aiheuttaisi inflaation.
• Mikä se sellainen iflato on?
• Inflaatio. Kotilon arvon laskeminen. Mikäli kotiloiden määrä kasvaa, niiden ostovoima alenee. Mitä harvinaisempi kotilo on, sitä arvokkaampi. Modernissa järjestelmäsää arvoa on vain sellaisella tavaralla josta on pula.
  Timo tuijottaa kaukaisuuteen. Kysyy viimein.
• Eli mikään ei estä teitä keräämästä rannan kotiloita, maksamasta niillä Adamille ja syömästä mahaanne täyteen?
• Inflaatio. Emme halua tuhota kotilon ostovoimaa. Köyhät köyhtyvät jos kotilon ostovoima laskee.
• Onko sellainen siis köyhä jolla on paljon kotiloita?
• Ei vaan rikas. Bill ja Adam ovat rikkaita, niillä on paljon kotiloita. Ne voivat asua majoissa, syödä hedelmiä ja naida. Rikkaat saa naidakin, meille muille se on syntiä.
• Miksi se on syntiä?
• Se kuulema tuntuu hyvältä ja kaikki mikä tuntuu hyvältä on syntiä. Lisäksi seksi kuulema heikentää työhaluja. Köyhiä motivoidaan töihin nälällä ja kurjuudella.
• Eikö köyhät siis halua tehdä töitä?
• Kyllä ne ennen lamaa tekivät mutta nyt kun kukaan ei maksa, ei kukaan tee töitä. Nälkäisenä ei oikein jaksakaan.
• Johtuuko lama siis köyhien laiskuudesta?
• Kyllä se näin on. Bill ja Adam ovat puhuneet että tarvittaisiin maahanmuuttajia asumaan tyhjiin majoihin, rakentamaan lisää majoja ja syömään hedelmiä. Sinä saatat olla ratkaisu taloutemme ongelmiin.

Timo päättää jatkaa matkaansa, taloustiede ei ilmeisesti ole hänen vahvinta alaansa koska ei ymmärtänyt koko jutusta mitään. Matka jatkuu polkua myöten ja vastaan tulee suuri asuttu maja. Lauma hyvin syöneitä lapsia, kolme lihavaa nuorta naista ja yksi lihava mies. Timo huikka.

• Terve. Timo olen minä.
• Terve vaan, minä olen Bill. Tässä kolme sivuvaimoani ja heidän lapsensa. Mitäs mies.
• Purjehtimassa olin, arvelin poiketa saaressa.
• Tule istumaan. Juodaan vettä ja turistaan.

Timo noudattaa kehotusta, istahtaa tuolille ja juo lasillisen vettä. Bill omasta kookoksen kuorestaan hörppää samalla kun venyttää itseään parempaan asentoon. Timo arvelee selvittää mitä se taloustiede on ja alkaa varovasti kysellä.

• Sinulla on paljon majoja?
• Joo onhan noita kertynyt. Nyt eivät vaan tuota, lama. Ei saa vuokralaisia mistään, maahanmuutto voisi auttaa asiaan.
• Kuinka sinä hankit majat? Teitkö itse?
• Enhän nyt sentään, palkkasin työläisiä tekemään. Puut ja kattotarpeet ostin Adamilta.
• Millä kotiloitit toiminnan?
• Herra Banks lainasi minulle kotilot taloihin, makselin sitten hiljakseen takaisin vuokratuloilla.
• Miksi lopetit rakentamisen?
• No kun tuli tuo lama, kukaan ei kykene vuokraamaan majoja. Itsekin olen konkurssin partaalla, ensiviikolla menee firma nurin koska en pysty maksamaan Banksille seuraavaa lainaerää.
• Oho. Tuolla metsässä sanoivat sinua rikkaaksi.
• Erehtyivät, olen yrittäjä. Me elämme vain jos kuluttajat suostuvat käyttämään tuotteitamme.
• Sinulla on siis edessä nälkäkuolema kuten muillakin?
• Näinhän se on. No, minkä teet, talouden rautaiset lait. Saan rangaistuksen synneistäni.

Vesi on juotu, Timo jatkaa matkaa. Toinen vauras talo ja siellä samanlainen lihava perhe.

• Terve. Timo, purjehtija joka poikkesi saareen.
• Terve. Adam, maatalousyrittäjä. Istu pöytään, juodaan vettä.

Timo istuu pöydän ääreen ja alkaa keskustelu.

• Sinulla on noita hedelmäpuita?
• Joo. Eivät vaan laman aikaan tuota mitään. Kukaan ei suostu maksamaan hedelmien keruu oikeuksista.
• Joo, tuosta lamasta olen kuullut. Kuinka sai hedelmäpuut haltuusi?
• Ostin. Lainasin Banksilta kotilot ja ostin kaikki hedelmäpuut. Aikoinaan oli hyvä bisnes, kotiloita tuli tekemättä mitään.
• Keneltä ostit?
• Georgelta.
• Kuinka George sai puut?
• Jumala oli lahjoittanut tulivuorella. Itse kertoi.
• Niin George kertoi että Jumala hänelle maat ja puut lahjoitti?
• Joo. Rehti mies kun suostui myymään.
• Kuinka sinulle nyt käy? Meinaan tuota lamaa jos on.
• Velat erääntyy, ensiviikolla on mökiltä lähtö ja nälkäkuolema sen jälkeen. Jumala syntistä rankaisee.

Timo kulauttaa veden lopun ja jatkaa matkaa. Vastaan tulee taas maja. Pieni, huonokuntoinen, pihassa valtava kotilovuori. Laiha ja kurjan näköinen mies seisoo pihassa vuorta ihaillen.

• Timo. Terve. On siinä kotilo poikineen.
• Terve. Joo. Ei mene kotilot kaupaksi, kukaan ei kykene lainaamaan. Lama.
• Sinä lienet Banks? Meinaan kun on noita kotiloita kertynyt?
• Niin. Aikoinaan lainasin ihmisille kotiloita korkoa vastaan, elin mukavasti. Nyt kukaan ei maksa velkojaan joten toiminta on kuralla.
• Sinulla on kaikki kierrossa olevat kotilot?
• Joo. Sain kohtuu tuoton aikoinaan.
• Kuka tuon kotilohomman keksi?
• Minun ideahan se oli. En viitsinyt itse kerätä hedelmiä joten maksoin kotiloilla.
• Mistä sait kotilot?
• Maksoin eräälle miehelle siitä että hän keräsi minulle kotiloita rannalta.
• Millä maksoit?
• No tietysti kotiloilla. Aina kun mies toi minulle tuhat kotiloa, annoin palkaksi yhden. En antanut palkkojen karata käsistä ja säilytin siten kotilon arvon.
• Eli sait idean käyttää kotiloita maksuvälineenä, maksoit kotilonkerääjälle palkan kotiloina, lainasit loput muille korkoa vastaan?
• Joo. Aika pitkään se toimi. Sitten tuli tämä lama.
• Mikä sen laman aiheutti?
• Markkinat romahtivat. Eräs suuri rakennuttaja puolitti työntekijöiden palkat ja ostovoima romahti. Ensin se vaikutti asuntomarkkinoihin ja puolitti vuokratulot. Koska velkaa oli enemmän kuin tuloja, asuntomarkkinat romahtivat. Rakentajat joutuivat työttömiksi eivätkä enää kyenneet ostamaan hedelmän keräys oikeuksia. Nyt taitaa mennä sitten elintarvikesektorikin nurin. Luottotappioita tulee rajusti.
• Onhan sinulla kotiloita, ei kai haittaa vaikka hiukan hidastuu vaurastuminen?
• No et ehkä tajua hommaa. Kotilot on arvottomia ellei kukaan niitä halua. Tässä ei ole kyseessä mikään rikastumisen hidastuminen vaan tuho. Edistynyt kotilojärjestelmä on vaarassa tuhoutua ellei saada maahanmuuttajia jotka piristävät taloutta. Olisiko sinulla halua lainata muutama kotilo?
• Ai se pelastaisi talouden?
• Joo. Aktiiviväestöä tarvitaan.
• Voinhan minä jokusen ottaa. Miten olisi miljoona kotiloa?
• Selvä. Minulla ei ole kun puolet tässä kasassa, saat tuhat kotiloa jos käyt keräämässä rannalta puuttuvat puoli miljoonaa ja tuot minulle.
• Täh? Siis joo. Kyllähän työ kelpaa. Millaiset on muuten lainan ehdot?
• Maksuaikaa vuosi, korko 20%.
• Minun täytyy siis kerätä rannalta ensin sinulle puoli miljoonaa kotiloa, sen jälkeen korkoihin vielä 200 000?
• Et sinä niitä rannalta saa kerätä, vain minä saan käyttää tuore kotiloita. Muuten inflaatio syö.
• Ai jaa. Elikkä sinulla on yksinoikeus kotiloiden keräämiseen?
• Joo. Minä sen ensin keksinkin. Jos kuka vaan saisi kerätä kotiloita, niiden arvo romahtaa. Talouden vakaus edellyttää vastuullista kotilotoimintaa.
• Pitänee harkita tuota lainahommaa. Kiertelen vielä saarella ennen kuin teen päätöksen.

Timo jatkoi matkaansa. Huomasi tulleensa samalle rannalle josta oli maihin noussut. Purjevene näkyi. Pysähtyi ihailemaan maisemia ja siten pelasti henkensä. Rannalla oli nimittäin jalkaa jyrsinyt mies muutaman muun kanssa. Tekivät verkkoansaa ja puhe kuului.

• Saadaan mamusta vaihtelua ruokavalioon, olen kyllästynyt paikallisiin. Nälkiintyneitä ja sitkeitä.

Timo piiloutui pensaikkoon ja odotti kunnes miehet saivat ansansa valmiiksi ja poistuivat. Sen jälkeen hän ui veneelle ja matka jatkui.